Vaikeita asioita

Posted on

Loin tämän blogitilin melkein vuosi sitten.. Päätin kirjoittaa vaikeimmista kohtaamistani asioista, mutta en ollut valmis. Toivottavasti nyt olen. Päätin kirjoittaa lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siitä, millaista on kasvaa aikuiseksi ja kohdata hyväksikäytön seuraukset omassa elämässäni. Omassa arjessani, parisuhteissani, kaverisuhteissani, perhesuhteissani tai suhteessa omaan itseeni. Vaikka pahin, eli hyväksikäyttö on jo kaukana menneisyydessä se vaikuttaa elämääni edelleen. Haluan kertoa kuinka selvisin ja kuinka olen onnistunut kasvamaan aikuiseksi naiseksi, äidiksi, puolisoksi ja henkisestikin melko terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Ehkä tarinani voi auttaa muita selviytyjiä, jotka kamppailevat lapsuuden traumojen kanssa, tai heidän läheisiään. Tai ehkä sinulle tai läheisellesi tehdään vääryyttä edelleen. Siinä tapauksessa toivon sinulle rohkeutta ja voimaa tehdä siitä loppu ja kertoa sinulle että siitäkin on mahdollista selviytyä.

Meitä seksuaalisesti hyväksikäytettyjä sanotaan selviytyjiksi. Luin sen jostain kirjasta, jonka terapeuttini antoi minulle avuksi käsitellä tapahtunutta. Selviytyjiksi, koska pahin, eli itse tapahtuma, on jo takana ja olemme siitä selviytyneet. Siinä tilanteessa ja kauan sen jälkeenkin elämä todellakin on selviytymistä. Aina muistojen noustessa pintaan joudun selviytymään rankoista ja vaikeista tunteista ja välillä arkipäiväkin on pelkkää selviytymistä, jos koko sisin tuntuu olevan täynnä pimeää. Mutta pikkuhiljaa elämä on muutakin kuin selviytymistä. Löytyy ilon aiheita ja oma sisäinen voima kasvaa. Elämän voima on aivan uskomattoman suuri ihme ja ihmisen kyky parantua niin henkisesti kuin fyysisestikin on valtava.

Itse reagoin tapahtuneeseen lapsena yksinkertaisesti unohtamalla tapahtuneen. En vieläkään muista varmasti mitä on tapahtunut tai edes sitä kuka minua käytti hyväkseen. En muista tapahtuiko se vain kerran vai monta kertaa. En ole varma mitä kaikkea tapahtui ja mikä on oman mieleni muodostamaa harhaa. Valemuistoja. Sen tiedän että jotain minulle tapahtui ja että tekijällä oli viikset. Tiedän myös missä se tapahtui. Tai en ole siitäkään aivan varma, koska toinen painajaismainen muistoni, jota en koskaan unohtanut, tapahtui aivan toisessa paikassa ja ajassa ja aivan eri ihmisten seurassa. Pitkään kuvittelin sen olleen erittäin todentuntuinen painajainen, mutta terapeuttini mukaan se saattoi olla myös takauma aiemmin tapahtuneesta. Todennäköisesti en tule koskaan olemaan varma kaikesta tapahtuneesta, koska varhaisin muistoni on ajalta, jolloin en olut vielä edes koulukäinen.

Kuten huomaat, kamppailen tapahtuneen kanssa edelleen ja osittain tämä blogi on myös minun tapani käsitellä asioita. Koska muistot nousivat pintaan vasta ollessani aikuinen joudun jälkeenpäin käsittelemään paljon asioita nuoruus- ja aikuisiältäni. Selittämään itselleni, miksi en suhtautunut poikiin samalla tavalla kuin muut ikäiseni tytöt. Tai miksi seurustelusuhteeni ovat olleen  niin vaikeita. Tai miksi yhä edelleen kavahdan kosketusta. Tulen aivan varmasti kohtaamaan haasteita siinä vaiheessa kun omat lapseni alkavat seurustella ja harrastaa seksiä. Vaikka olen jo selviytynyt pahimmasta, joudun edelleen selviytymään traumojeni kanssa päivittäin. Onneksi nykyisin tiedän että minä aivan varmasti pärjään ja selviydyn tulevistakin haasteista.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

37 − = 36